Työparisuhde
Nykyään on kai trendikästä tehdä listoja ihmissuhdeasioista.
”9 asiaa, joihin onnelliset parit eivät koskaan sorru”, ”7 asiaa, joita riidellessä ei saa sanoa”, ”3 merkkiä siitä, että saatat kärsiä parisuhde-burnoutista.”
Näitä otsikoita ovat iltapäivälehtien suhde-osiot pullollaan. Olen minäkin tietysti uteliaana käynyt niitä kurkistelemassa ja tuntenut viiltävää syyllisyydentuskaa, jos huomaan oman tekemiseni tai sanomiseni olevan jollain ”Ei näin”-listalla. Olen siis epätäydellinen ihminen, epätäydellisessä parisuhteessa. No, entäpä muut osa-alueet elämässäni, miten niissä sujuu? Mikäli iltapäivälehtiin on uskominen, niin olen tehnyt AINA lähes kaiken muunkin väärin. Kuorinut banaanin väärin. Grillannut makkaran väärin. Keittänyt kananmunat väärin. Syönyt hampurilaisen väärin. Hitto, pessyt hiuksenikin väärin! (minulla on sentään parturi-kampaajan tutkinto suoritettuna..) Ja jos tarkkaan mietitään, niin nuo kaikki parisuhde söhläykset voi samantien listata koskemaan myös muitakin ihmissuhteitani. Ystävyyssuhteita ja miksei vaikka työsuhteita. Normiperusduunari viettää työpaikalla suuren osan elämästään. Siksi työsuhde on mielestäni ihan hyvin rinnastettavissa parisuhteeseen:
Suhteen alku on jännittävää alkuhuuman aikaa. Kaikki on uutta ja jännää. Pikkuhiljaa arki ja rutiinit astuvat kuvaan mukaan. Välillä juhlitaan. Sitten on taas tasaista jyystöä. Silloin tällöin saatetaan hiukan vilkuilla ympärille, että olisiko ruoho sittenkin vihreämpää aidan toisella puolella. Mutta sitten päätetään pysytellä tutussa ja turvallisessa. Ja joskus tulee hetkiä, jolloin tekisi mieli lähteä ovet paukkuen ja lausua ne kuuluisat sanat: ”Pitäkää tunkkinne!”.
Huomaan tässä muuttuvani itse iltapäivälehden parisuhde-ekspertiksi. Alan miettiä keinoja tulla paremmaksi vaimoksi, ystäväksi, työntekijäksi…Ihmiseksi! Tämän ajatuksen inspiroimana teen nyt listan asioista, jotka mielestäni olisi hyvä pitää mielessä niin ystävyys-, pari-, kuin työ(pari)suhteessakin:
– Molempien osapuolien pitää tehdä töitä suhteen eteen. Keneltäkään ei voi vaatia suurempaa työpanosta, kuin minkä itse on valmis antamaan.
-Pitää osata kuunnella. Ja kuulla. Myös ne sanat, jotka hukkuvat rivien väleihin.
– Pitää avata suu ja puhua. Kannusta, kehu, pahoittele, ole avoin ja rehellinen. Mutta älä muserra, vähättele tai sivalla sanan miekalla.
– Anna toisen säilyttää kasvonsa riitatilanteessa.
-Pitää keksiä uusia kujeita ja kepposia. Ei saa antaa suhteen väljähtyä.
– Joskus pitää joustaa ja tehdä asioita, vaikka ei huvittaisikaan. Puolin ja toisin.
– Välillä pitää vähän silitellä päätä. Kaikilla on joskus huonoja päiviä.
– Kunnioita toista, vaikka olisitkin eri mieltä.
– Ota vastaan. Ideat, apu, palaute, risut ja ruusut. Mieti rehellisesti omia toimintatapojasi. Olisiko parannettavaa?
-Anna toiselle tilaa kasvaa ja kehittyä. Kannusta siihen. Se antaa siivet teille molemmille.
-Kiitä. Huomaa toisen työpanos ja yrittäminen.
-Puhaltakaa yhteen hiileen. Olkaa hyvä tiimi.
– Naurakaa yhdessä. Kikattakaa, käkättäkää. Ei elämää pidä ottaa liian vakavasti.
Nyt kun vielä osaisin itse elää omien ”oppieni” mukaan. 😀 Tsemppiä muillekin ja iloista viikon alkua!
Mari
